Kaariina saunooahkerasti
Olavi Suonsyrjä


Saunassa on aikaa filosofoida elämän salaisuuksista eli surffata mielikuvituksen voimalla kuten internetissä. Sauna kuuluu olennaisesti suomalaiseen kulttuuriin, huomauttaa vanamojen säännöllinen saunavieras Kaariina Poutiainen.
—Pidän valitettavana, etteväti suomalaiset enää juuri harrasta saunaa.
Saunalenkin olen myös jättänyt, ainakin laihialaisen saunalenkin, lausahtaa Kaariina nauraen.
Lokakuun alussa 60 vuotta täyttänyt saunoilee vanamojen seuratilojen alakerrassa olevassa saunassa kahdesti viikossa, maanantaisin ja torstaisin.
Maanantaina Kaariina noutaa avaimen seuran toimintatilaisuuden jälkeen ja palauttaa sen seuran postilokeroon. Sauna on sähköinen ja lauteille mahtuu kokonainen jalkapallojoukkue. Yhdistystalo, jossa seura toimii Västerledetillä on nimittäin jalkapallokentän vieressä.
Vajaa tunti  niin sauna on valmis, selvitttää Kaariina Poutiainen saunakuvioitaan. Mitään erikoisempaa ei  Kaariinalla ole odostusaikana ennenkuin sauna tulee löylykelpoiseksi. Hänen tarkoituksenaan on saada tuttavaperheitä mukaan ja siksi pukuhuoneeseen on tuotu pöytiä, joiden ääressä voisi  juoda saunakahvit.
--Pidän vahinkona, ettei saunaan ole tungosta. Ehkä selittyy lääkärien pelottelulla, että saunominen synnyttää verenpainetaudin. Sitäpaitsi monet asuvat omakotitalossa,  johon kuuluu oma sauna. Joskus tulee virvokkeita mukaan saunaan mutta en niitä juuri tarvitse.  Asuntoni sijaitsee Blodriskekgrändillä vain viiden minuutin kävelymatkan päässä.
--Sattuu kuitenkin joskus, että saan puolisoni saunakaveriksi.
Kaariina on asunut Ruotsissa jo yli 30 vuotta. Aluksi Blekingen Olofströmissä ja sittemmin Sandvikenissa kahteen otteeseen. Välikausina hän asui Suomessa.
Kaariina on harrasterunoilija ja hänen tuotteitaan ovat vanamolaiset saaneet lukea mm jäsenlehdessä ja internetissä.  Sauna on myös elävästi esillä hänen runoissaan. Lapsuuden koti oli Heinävedellä, mikä on tunnettu Lintulan nunnaluostarista. Eipä silti kyllä Valamon munkkejakin on läheisyydessä. Kaariinan isä oli ortodoksi.
Talkoosauna
Sandviken Suomi-seuran saunalla on kunniakas historia. Vuonna 1968 Sandviken-yhtymä antoi seuran käyttöön purkutuomion saaneen omakotitalon, josta kunnostamalla tehtiin seuran toimitalo. Ulkorakennukseen tehtiin talkoovoimin sauna, jonne kiuas hankitiiin koti-Suomesta. Sauna oli kansankielessä kutsutulla Smörhålan-alueella. Lähiympäristöön seura teki niin hiihto- kuin juoksuratojakin.  Seuran Ruotsin valiourheiljoihin kuuluvat jäsenet saivat siten harjoitusmaastoa.
Seuran sauna siirtyi toimitilojen vaihdon johdosta entiseen Björksätran lämpökeskukseen, jossa oli sauna. Tätä hoiti aluksi seura sittemmin sauna jäi seuran silloisen puheenjohtajan hoiviin.
Seuran muutettua vuosi sitten Västerledetille siin sauna saatiin vuokrasopimuksen kylkiäisenä. Saunaa käyttävä paikallinen urheiluporukka hoitaa myös seuran rappukäytävän ja saunatilojen siivouksen.
Etkö tiedä mikä laihialainen saunalenkki on, kysyy Kaariina näiden rivien kirjoittajalta?
--Juostaan saunan ympäri  sinappia kainaloissa  muutaman kerran!
Saunan kuuluu myös nostalginen historia. Maakuntalehden toimittaja oli vuonna 1968 tekemässä seuran talkovoimin tehdystä vastavalmistuneesta saunasta juttua. Asiaan perehtymätön toimittaja vain soitti ja kertoi  pikapikaa tulevansaa saunomaan! Arkipäivänä ei seura saanut heti saunottajaa kiinni. Kun saunottaja  tuli paikalle tuli myös toimittaja ja sen suuremmitta puheitta hän  siirtyi saunan puolelle,  jossa kiukaat puolihaaleina ihmettelivät toimittajan intoa.
Seuran ensimmäinen puheenjohtaja Heikki Karttunen mainitsi aikaisemmin, että toimittaja oli ilmeisesti tyytyväinen saunomiseensa koska hän artikkelissaan kehui suomalaisten talkoohenkeä  ja seuran hyviä löylyjä(!).  Puolikylmästä saunamakkarasta ja kylmästä oluesta hän ei maininnut mitään. Lehden toimittaja ei kuitenkaan vilustunut saunomisensa yhteydessä?
Eli Kaariinan sanoilla: Sauna tekee hyvää ja samalla onnellisen olon!
Olavi Suonsyrjä
 

 

Koskaan kotona
Kristian Salminen


Tervehdys Sandvikenin Suomiseuralaiset! Pitänee alustavasti pohjustaa kertomalla kuka olen ja miksi kirjoitan tämän. Olen Salmisen Kristian, entinen seuran jäsen ja jos Matti ja Seija kuuluivat 70–80 luvuilla tuttavapiiriin, niin uskon että tiedätte minutkin. Eli asuttiin Sandvikenissa niihin ja oltiin aktiivisesti seuran toiminnassa mukana.
Sandivikenissa asuminenhan oli kivaa, kun ei ollut paljoa muuhun mihin verrata lapsena. Koulut sai käytyä suomeksi ja kun ei ole hiljainen ja ujo niin ystäväpiiriäkin löytyi. Silti joskus mietitytti pienessä mielessä tuo silloin tällöin kuultu sana ”Finnjävel”. Kun alettiin suunnitella muuttoa Suomeen, niin sitä ajatteli pääsevän tuosta eroon. Siellähän kaikki ollaan suomalaisia.
Kun olin ollut ensimmäiset viikot uudessa kotimaassa, niin oli oppinut uuden haukkumanimen, hurri. Kyllähän siinä meni sitten ajatusmaailma sekaisin kun alettiin taas haukkumaan vieraan maan kansalaiseksi! Piti passista tarkistaa, kansalaisuus oli suomi, synnyinpaikka Sandviken, Ruotsi. Asiastahan
pääsi vuosien saatossa pääsemään eroon ja koko homma unohtui. Ruotsin kieltä pidin yllä katsomalla rajan pinnassa ruotsin television tarjontaa ja lukemalla ruotsalaisia lehtiä. Joskus jopa tuli soiteltua vanhojen tuttujen kanssa ja asioimalla Haaparannalla aina ruotsiksi.
Kun sitten näin vanhoina päivinä aloin opiskelemaan jouduin muuttamaan Vaasaan. Kuten kaikki tietää, tämähän on kaksikielistä aluetta ja täällä kuulee yllättävän paljon ruotsin kieltä, jota puhutaan rehellisesti sanoen ihan kauhealla murteella. Tulee oikeasti ikävää oikein kunnon leveä Sandviksmålia. Täällähän otin sitten sen periaatteen käyttöön, että puhun ruotsia ruotsinkielisille ja suomea suomenkielisille. Eipä parempaa tapaa pitää yllä kahta kieltä tähän hätään ole. Eipä täällä sitten kauan mennyt kun yksi opiskelukaveri tokaisi: ”Är du rikssvensk?!?” Siina vaiheessa en voinut muuta kuin nauraa. Ruotsissa olin finnjävel, Suomessa hurri ja täällä Vaasassa riikinruotsalainen. Eli kuten otsikkokin kertoo, onkohan sitä oikeasti koskaan kotona omassa maassa? Kristian Salminen
 


Matka Rodokselle
Lyyti Kumpula


Sunnuntai 21/9. 2008
 nyt viimeinkin lähestyi se lähtöpäivä, jota puolivuotta valmisteltiin. En nukkunut kotona viimesenä yönä yhtään, en pannu edes maate, jos olisin vaikka nukahtanut ja nukkunut lähtöajan ohi. Martti ja Rauha tulivat kahden aikaan yöllä hakemaan, hajimme vielä Siskon
Ja sitten menoksi, kahden tunnin päästä olimme Arlandan parkkipaikalla, sitten menimme lähtö terminaaliin. Sinne terminaaliin tuli yksi Arlandan työntekiä virka-asussa tapaamaan minua, mikä yllätys, hän oli kuin Babatras, musta kihara parta ja paksu kuin pakana, hän oli minun poikani Arto. 
Sitten kävelimme sisälle lentokoneeseen, mikä oli kauhian suuri, ja ihmisiä sullottiin niinkö silakoita tynnyriin, kolmea rinnakkain, käytävä välissä ja taas kolme lisää. oli niin ahasta, että ei voinu edes kunnolla hengittää.Puoli kahdeksalta tarttasi Apollon kone. Tuskallista oli, jalkakin ajettui, eikä voinu edes heiluttaa. Rauha pelasti loppuajan, haki minut pois ja istutti Martin viereen, helpotti.
Sitten tulimme Rodokselle, kyllä täällä on aivan ihanaa, kaikki isot puutkin kukkii ja aurinko paistaa, on niin lämmin tuuli, että en ole saanut nauttia siitä kuin lapsena.
Huoneen kanssa oli vähän vaikeuksia, huomenna muutamme kuudenteen kerrokseen. On huone minulle ja Siskolle. Aili saa oman huoneen.

Maanantai 22/9-08
Nyt on nukuttu yön ylitse en tahtonut päästä nukkumaan, kun alakerrassa soi musiikki ja laulut - Greikkalaiset lauloivat, kyllä se silti oli kaunista kuunnella.
Täällä syödään aina, meillä on semmoinen
rannepanta, olemme maksaneet ruuat jo piljetin mukana. meillä suomalaisilla on aivan oma pöytä, meitä on yksitoista. Ruoka on
aivan hyvää ja sitä on monen laista sorttia.
Ruuan jälkeen lähdemme katsomaan sitä isoa merta, ostimme aurinkotuolit ja sitten alettiin maatalöhömään. Rauhan Martti voiteli minun selkää aurinkovoiteella. Sitten oli sinne mereen meno, mutta en tienny, että meri on noin kirkas, aivan kuin kristallia. Minäkin lähen muka sinne. Olin nähnyt vain aina tummana merta, minä kävelen, hiekka pyörii jalkojen alla, jalat uppoaa melkein nilkkoja myöten hiekkaan. Vesi ei ole yhtään kylmää, mutta -mutta, kun laineet läikkyy, niin uh- minä olen kaatua, mutta on apuvoimat lähellä. Rauha ottaa kiinni ja Marja-Leena toiselta puolen. kyllä sitä vain kaulakastelut otettiin - saa nähdä onnistaako toisella kertaa paremmin.
Minä jäin tänne huoneeseen, toisilla alkoi sitä tanssijalkaa kutijamaan, mutta hyvin tässä aika kuluu...

Tiistai 23/9-08
Miten ihanaan aamuun heräämme, aurinko paistaa ja on lämmintä.
me muutimme Sisko ja minä kuudenteen kerrokseen.
Kun olemme syöneet aamiaisen, lähdemme taas meren rannalle. Siinä rasvaillaan toisiamme. Kilometrikaupalla on ihmisiä, maatalöhöillään ja mennään siihen kristalliveteen, minusta se on niin kauhean kaunista. On jo vähän parempi kävellä siinä, siinä lämpimän hiekan, pienten kivien päällä. Onnistuu se veteen meno jo paremmin.Rauha on vahtimassa minua.
Olemme sopineet jo päivällä, että menemme illalla kuuntelemaan suomalaisia virsikirjalauluja ja virsiä.
Siellä oli suomalainen pappi vastaanottamassa ja ruustinna myös. sekä lukkari. Tervehdyspuheessa pappi ilmoitti heti Kauhajoen surullisesta tapahtumasta. Se oli kyllä järkytys kuulla, kun emme olleet kuulleet mitään uutisia mistään. Se oli lohduttavaa kuulla justiin papin suusta, kyllä vesi silmässä kuuntelimme virret.
Ei aamu tiedä mitä ilta tuo tullessansa.
Minullekin tuli vähän ropleemia, kun vatsani meni huonoksi.
ja Törmäsen Martti käveli päin lasiovia ja kaatui ja Rauhalla paloi käsi, kun hän hoiti minua.
Keskiviikko 24/9-08
Päivä tehtiin samaa, kuin edellisenä päivänä, nimittäin syötiin ja maattiin. Mutta illalla alettiin elää IRJAN syntymäpäiviä.
Pitkä pöytä, joka oli meidän käytössä, söimme ensin pääruuat- sitten väliruuat ja vielä jaksoimme syödä jälkiruuatkin. Sitten pöytä siivottiin ja Irjalle tuotiin valtavan iso kukkapuska ja laulajat lauloi...
Sitten sammui valot ja tuotiin täytekakku, siinä kynttilät ja sädetikut räiskyvillä valoilla ja taas laulua, kaikki kauneimmat Irja-laulut lauloimme. Ja sitten Rodoksen kauneimmat pojat pussasi Irjaa joka puolelle naamaa!!!
Sitten oli samppanjan vuoro, sali oli vielä täynnä vierasta väkiä ja kyllä ne katsoi, kuinka ne suomalaiset juhlii syntymäpäiviä!!!
Täällä me asumme aivan herroiksi, ei tarvitse laittaa ruokaa, eikä pestä astioita, kävelemme vain valmiiseen pöytään istumaan ja saa syödä mitä parasta vain osaa ottaa lautaselleen.
Eikä omaa petiänsä tarvitse petata. Kauniita vaatteita vain kävimme Siskon kanssa katselemassa, ostimme sitä ja tätä.
Kyllä hyvin nukuttaa, minä sain ihan uuden paksun, 30cm:sen petauspatjan, kun en siitä entisestä sängystä olisi päässyt ylös.

Torstai 25/9-08
Tänä päivänä on hieman pilvisempää, lämpömittari näyttää 27 selsiusta, eikä sada. Minä istun vain täällä parvekkeella kuudennessa kerroksessa. On mahtavat näkymät kauas merelle, siellä jossakin on Turkin rannikko. Väsyivät vissiin nuo kaveritkin, kun menivät vain tuohon lähirantaan ja uima-altaalle.
Ei tämä holelli, jossa asumme ole laittanut minkäänlaista ohjelmaa meille. Tuossa vieressä kulkee pienoisrata, joka kulettaa ihmisiä ympäri Rodoksen kaupunkia, se on semmoinen avokuljetus, joka on ihan täynnä aikuisia ja lapsia. mutta mitä siitä, täällä parvekkeella on aivan ihana kattella. Kävimme Siskon kanssa lähikaupassa, ostimme rantamekot ja yhtä ja toista.
Vietimme taas syntymäpäiviä!!! Törmäsen Rauha täytti "välivuosia",
ei ollu kukkia, eikä räiskyviä kynttilöitä, vain vähän samppanjaa!!!
 
Perjantai 26/9-08
Aurinko paistaa, lähdemme rannalle.
Rasvaamme itsemme, mutta kohta alkaa nostaa pilviä.
Piti lähteä pois ja alkoi tulla vettä ja ukkosta. Kastui meidän ihana parveke. Ei ollut enää syntymäpäiviä, toiset lähtivät kuuntelemaan Dannya, hän oli tässä lähellä. Täällä on paljon suomalaisia, joka puolella kuuluu suomalaista puhetta.
 
Nyt on lauantai, huomenna on kotia lähön päivä. Tänään pitää ottaa kaikki irti, auringon otot, uimiset ja ostokset. Nyt on kova tuuli - tuulee mereltä, rannassa on aikamoiset vaahtopääaallot.
 
Sitten tulikin sunnuntaiaamu. Pakattiin tavaroita ja purettiin välillä ja taas koottiin, mutta kaikki hyvin kuitenkin. Ruokailun jälkeen hotellin  pojat haki meidän matkalaukut ja kantoivat tien varteen, josta linja-auto kokosi meidät.
Illalla kymmentä vaille kahdeksan olin kotona.
Kylässä hyvä, kotona paras! Lyyli Kumpula
 
 

Matkasta Rodoksella
Senja Lehikoinen

 
Syyskuun 21-nen tuli aivan erilainen.
Porukkaa vähän jännittää
miten lento meitä lennättää
Kohti sitä Rodosta,
Rauha Martti oppaana.
 
Laskeudutaan ihanaan
kesään sopivan lämpimään.
Kaikki hyvin järjestyy
mielikin jo piristyy.
 
Hotelli aivan verraton
ruokamäärä rajaton
Nyt siis pois kaikki huoli
ehkä liikaa saa suoli.
 
Entäs paino, joku kysyy
mutta kukas hotellissa pysyy.
Paljon siellä kävellään
Kaupunkia katsellaan.
 
Sen paikan suomalaisia tavattiin
virsiä, lauluja laulettiin.
Ihmisillä tarpeita monenlaisia
lie sielläkin uskovaisia.
 
Hotelli juhlat järjesti
kun siellä Irja vanheni.
Rauhaa myöskin muistettiin
seuraavan aamuna laulettiin.
 
Ellin baarin tanssit riitti
joku Lehikoista kiitti.
Minne voisin katsoa?
oli hänellä daameja....
 
Aamuisin Martti rannalle rienti
huolena päivän porukan vienti.
Siellä meille sänkyjä varasi
ehkä 7-luku paras..?
 
Ajattelin, kun osaisin nauttia
tässä meren rannassa.
Ei parempaa olotilaa voi olla
kun eläkeläisenä tänne tulla.
 
Kukahan mun miehen juotti.?
kun siellä rannalla kellon puotti.
Muistihan tietysti joskus pettää
ettei tarvihe syyttää kettää.
 
Meni takaisin rannall
niin muistikin samalle paikalle.
Siinä kelloa etsii, hiekkaa kaivaa
ihmiset ympärillä taputtaa, nauraa.
Kello löytyi... hiekan alta.
 
Näkeväkin voi kaatua
lasi-oveen kävellä.
Siinä moni säikähti
kun Martti kaatui, jysähti.
Onni onnettomuudessa!
 
Jaakon kauppa tyttöt veti,
saimmehan likööriä heti.
Jaakko, iloinen mies paikallaan
osaa myydä huumorilla!
 
Jos vielä Rodoksella uudestaan
niin mennään Jaakkoa tapaamaan.
Pitäiskö ruveta säästämään
terveytt, raha onnea toivomaan!
 
Viikko oli verraton minulle
niin myös kaikille toisille.
Suur kiitos! Rauha ja Martti
        kaikesta
kun huolehditte lampaat kotiin!
 
               Senja
 


 

Eräs muistoTalvisodan ajalta
Anja Koskela


Mieheni oli mukana sodassa ja minä ja meidän pieni tyttö asuimme hänen vanhempiensa luona maalla, Länsi-Eteläsuomessa, sinne olimme muuttaneet Tampereelta heti sodan alussa.
  Oli kylmä ja kirkas talvipäivä ja me talonväki oleilimme sisätiloissa.
Yht,äkkiä alkoi kuulua kovaa jyrinää ja me menimme ulos katsomaan, että mikä oli tämän valtavan metelin aiheuttaja.
Ylhäällä taivaalla lensi linjasuorassa rivissä kuusi Neuvosto-Venäjän pommikonetta matkalla Baldiskista pommittamaan Tamperetta.
Niitten jäljessä läheni salamavauhtia suomalainen hävittäjä, joka
saatuaan ne kiinni alkoi kaarrella niitten ympärillä ja ampui koko ajan. (ampumista ja muita yksityiskohtia ei tietenkään kuulunut maahan asti)
Heti alkoi yksi pommikone vaappuen painua maata kohti ja siitä hyppäsi ulos kaksi lentäjää laskuvarjolla. Toisen niistä se suomalainen taistelu-lentäjä ampui kuoliaaksi laskuvarjon liinoihin ja jatkoi senjälkeen takaa-ajoaan. Toinen lentäjä laskeutui eräälle niitylle ja oli siellä mennyt lähellä olevaan heinälatoon ja siellä ampunut itsensä.
Molemmat ruumiit haudattiin metsänreunaan, sille paikalle missä olivat pudonneet maahan ja siellä ne makasivat niin kauan, että vasta lopullisen rauhan jälkeen venäläiset hakivat ne pois.
Kerrottiin, että niillä neuvostolentäjillä oli upea ja lämmin vaatetus. Päästä jalkoihin valkoista lammasturkista.
Näin myös sen, kun ne pommikoneet Tampereen pommituksen jälkeen lensivät samaa reittiä takaisin Baldiskiin. Silloin niitä oli vain neljä, sillä yksi oli pudotettu alas Tampereen lähistöllä. Tieto kulki, että se sama suomalainen taistelulentäjä ampui alas myös toisenkin koneen. Paluumatkansa pommittajat saivat lentää ilman hävittäjäien saattuetta.

 

 

Jutustelu
Pirkko Tunninen


No niin, ollaan taas talven kynnyksellä,jouluun on aikaa noin kuukausi .Kesä meni että humahti , oli lämmintä ja sen jälkeen tuli kylmää ja vettä .
Kesälomat pidettiin kaavan mukaan niinkuin muinakin kesinä ja yksi elämyksistä oli reissu ahvenanmaalle tenavien kanssa . Kerron toilauksistamme kun en muutakaan keksi. Olimmehan me siellä kaksikin kertaa mutta se siitä . Tenavat , tai pietet miehet ihastuivat eläinpuiston saksan peuroihin , villisikoihin ja strutseihin , mutta paras paikka oli uimahalli . “ pienet ankanpoikaset porskutteli veessä” ja laskettelivat vesiränniä farfaarin kanssa ja “kaikilla”näytti olevan yhtä hauskaa .
Ja lomailemisesta puheen ollen vielä, olimme tenavien kera pohjoisen mäkilöillä kiipeilemässä . Kiipeiltiin tunturin kuvetta ylös ja alas , olimme joskus isommallakin mäellä , pienin kehveli ratsasti farfaarin hartioilla jyrkimmät ja pahimmat paikat , huuteli… meneekö se hyvin farmor? Kyllä mummolla hyvin meni , ilma vain tahtoi loppua toisinaan sekä voimat jaloista , tenavilla ei ollut mitään vaikeuksia.
Matkamuistoja kerättiin purojen varsilta, litteitä. pyöreitä ja vaikka minkänäköisiä kiviä , isoja ja pieniä , niitä aarteita löytyi pieni muovihinkillinen .
Täällä “mettäkylällä” oli oikein jymy-juhlat yhtenä vikon loppuna . Prepulaasen muori täytti
Seitsemänkymmentä vuotta . Oli oikein laulukuoro kaupungista , heinoska stamppasi tahtia , laulatti kuoroa ja yleisöä. Kaikilla oli hauskaa.
Nyt sitten vissiin loppu tästä vuodesta menee niinkuin ennenkin, elikkä, ensimmäiseen adventtiin on parisen viikkoa ja niitä on vikonvälein neljä, joulu hötäkkä tulee ja iskee ihmisiin ja joulukiireet on kaikista kiireistä viheliäisin , mutta onhan meillä pikkujoulut ja joulupöydät herkkuineen, pitää kait nekin maistella , huh! ( niin,, pitäähän ne syödä ja nauttia -oikeinkirjottajan huomautus) JOLU JUHLISTA JALOIN - pikkujoulusta kontaten…
Kaikille hyvää joulua ja onnellista utta vuotta! PS. muistakaa puhallella kynttilät sammuksiin!!! Pirkko.
 

 

Puuropuhe Pikkujouluun
Heikki Karttunen


Niin hyvät ystävät, joulu lähestyy pitkin askelin. Seuran perinteinen pikkujoulu vietetään Jädeforssissa 13. Joulikuuta –08 josta toisaalla tässä lehdessä tarkempi ilmoitus.
Seuran pikkujoulun vietto on osoitus, että seurassa pidetään perinteistä kiinni. Tavataan myös sanoa, että Joulu on jo ovella, kun on päästy pikkujouluun.
 
Mutta mikä on sitten se pikkujoulu? Mistä ja mitä varten pikkujoulua vietetään? En osaa siihen antaa tyhjentävää vastausta. Mutta luulen että teillä itsellänne on vastaus ja oma käsitys pikkujoulusta ja sen tarkoituksesta. Yritän henkilökohtaisesti muistella pikkujoulun viettoa Suomesta, koska juuri Suomessa pikkujoulun vietto on laajemmin käytössä kuin täällä Ruotsissa. Täällähän on taas Lucia etualalla.
 
Mainitsin tässä aikaisemmin että mitä se sitten on se pikkujoulu. Kuvitellaan se ehkä näin. Pikkujoulu on etuantia, eli förskottia varsinaisesta joulusta meille varttuneemmalle väelle. Vietämme sitä jotta saamme maistaa suolan joulupuurosta, sekä kokeilla joulukaljan väkevyyden. Siis pikkujoulu tavallaan on pyhitetty vanhemmalle väelle ja juuri ennen pahimpaa joulukiirettä.
 
Käsitykseni on että varsinainen joulu on enempi lasten ja koko perheen yhteinen juhla, siis pyhitetty enempi lapsille. Olihan se myös lapsi joka syntyi jouluna, siis Jeesuslapsi. Ja lapsista puheen ollen täytynee mainita, että lapsilla myös oli pikkujoulu (koulussa), mutta sitä nimitettiin joulujuhlaksi. Siellä laulettiin kovasti enkeli taivaan lausui näin, opettajan arvokkaasti säestämänä, sillä hyvin ravistuneella urkuharmoonilla jossa polkimien narina oli ylimpänä äänenä. Tyttölapsilla oli niin iso ja pulska rusetti päälaella, että vieläkin tuntuu reppipaperin haju nenänvarressa. Tässä joulujuhlassa myös lasten vanhemmat sai olla mukana ja näkemässä kun puolivuosi-
todistus jaettiin lapsille. Tämä oli lyhyesti lasten pikkujoulujuhlasta.
 
Mitä taas tulee pikkujoulujuhlien järjestelyyn ja vietosta kotimaassamme, suurimmalta osalta se tapahtui seurojen,
yhdistysten ja työmaiden järjestämänä. Suomessa oli hyvin paljon tapana että työnantaja kustansi pikkujoulujuhlan työnte-
kijöilleen ikään kuin joululahjana. Ohjelman ja käytännöllisen puolen suoritti työntekijät. Ohjelma saattoi olla monta kertaa hyvinkin monipuolista. Väkevämmät joulukaljat toi mukanaan se joka halusi sellaista.  Saattoipa jollakulla olla liiankin voimakasta kaljaa. Siihen kylläkin työnantaja oli varautunut hankkimalla limonaatia palan paineeksi. Tietenkin joulupuuro kuului juhlaan ja kahvi pullineen. Joskus ilmestyi Lusiakin juhlan pyörteisiin.
 
Nämä pikkujouluthan paljon muistutti seuramme pikkujouluja täällä. Valitettavaa on, että täällä Ruotsissa hyvin harva työnantaja kustantaa pikkujouluja työntekijöilleen.
 
Tässä oli pieni läpileikkaus ja näkemys allekirjoittaneen pikkujoulusta kotimaassaan. Luulempa että teillä jokaisella on jonkinlaisia muistoja kotimaasta, josta olisi ehkä paljonkin kertomista. On kuitenkin hauska, että meillä on oma seura ja voimme järjestää pikkujoulut omasta takaa, kuten tänäkin iltana.
 
Tietenkin lopuksi hyvää ja hauskaa pikkujouluiltaa meille kaikille ja emännille kiitokset puurosta ja muistakin antimista.
 
Illan iskulause: Me yhdessä illan iloisen luomme ja näin myös teille toisille hyvän mielen suomme.

 

Puuta-heinää
Jorma Heinonen


Suukapula
Ruotsin Suomalainen -lehden päätoimittaja Tapani Kekki kääntyi borlängeläisen Olavi Suonsyrjän puoleen syyskuun alussa pyytäen tätä kartoittamaan RSKL:n johtoon kohdistuvaa kritiikkiä. Olavi lähetti sähköpostitse juttunsa 8.9.2008 julkaistavaksi, kuten sovittu, seuraavan viikon lehdessä.
Viri-lehdelle kertoo Olavi olleensa kiltti keskustelun avauksessaan "RSKL ajaa täysillä sammutetuin valoin" (Jutun otsikon antoi päätoimittaja Kekki). Olavi ei jutussaan kajonnut ollenkaan puolueettoman liiton pomon Voitto Visurin demokraattisiin ihmissusiviesteihin tulevasta pääministeri Fredrik Reinfeldtista.
--Kaikki mikä arvostelee RSKL:ää lehdessä on kiellettyä, mainitsee Olavi.
Olavin mukaan syynä on, että lehden omisti aikoinaan RSKL ja sittemmin lehden osti päätoimittaja Kekki symbolisesta summasta. Olavi ei ole nähnyt kauppasopimusta mutta ilmeisesti RSKL:n ehtona myynnissä on koko ajan ollut suukapula, jonka mukaan liiton epäonnistunut toiminta on aina porvarien vika ja liittojohdon toiminnan arvosteleminen on jumalanpilkkaa.
Olavi ei tosin ole varma onko Ruotsin suomalainen -lehti  siirtynyt näkymättömään painomusteeseen painotekniikassaan. Muuten on aika vaikea ymmärtää lehden kantaa ja lupausta. Lehti mainostaa itseään, että lehdessä on "Kaikki mitä sinun pitää tietää".
Olavin jutun antamia tietoja ei siis Ruotsissa asuvat järjestöihmiset tarvitse?

Olavi  tiivisti sanoman toisin sanoin 4.11 Vanamojen vieraskirjaan:
”Suomi-seurojen syyskokoukset ovat alkamassa. Tällöin valitaan seurojen johtoon (samat elinkautiset) yksilöt, joilla oli 50 vuotta sitten visioita ja joiden tehtävänä liittotasolla on saada jäsenluku kymppitonniin, missä pian onnistutaankin.
Olisiko aika miettiä ettei seuroja olisi niin montaa, jolloin ehkä saataisiin tulisieluja mukaan, siis ahkeroimaan, ei vain olemaan niminä useissa kopioiduissa pöytäkirjoissa.
Asetan kyseenalaiseksi tarvitaanko Piiriä (ENP) tällä alueella muun kuin avustussaamissyyn takia johtajien kokousmatkoihin ja kurssitteluun sekä julkilausumatehtailuun”
Näin siis vanamojen vieraskirjassa.

Virin toimitus julkaisee oheisena ja sensuroimattomana Olavi Suonsyrjän kirjoittaman ja RS:n päätoimittaja Tapani Kekin tilaaman jutun koskien RSKL:n johtoon kohdistuvaa kenttäväeltä tulevaa kritiikkiä. Olavi teki jutun niillä ohjeilla mitkä Kekki hänelle antoi ja lähetti jutun lehden toimitukselle. Mutta kuinkas kävikään. Kritiikkiä RSKL kohtaan, johon Kekki halusi syitä ja syntyjä, niin sitä ei saanutkaan julkaista. Sensuuri löikin suukapulan lehdelle.
Suomalaisvähemmistö on edelleenkin pidettävä pimennossa syistä miksi RSKL pienenee ja pienenee, kuin pyy maailmanlopun rdrllä nyt on vuotanut tietoja, että liitto ”hipoo” jo 10 000 jäsenen rajoja.
Jorma Heinonen

 


RSKL täysillä
historiaan  
Olavi Suonsyrjä


(RS:n päätoimittaja Kekki halusi tämän jutun nimeksi ”RSKL ajaa täysillä sammutetuin valoin. Olavi itse piti kuitenkin omaa otsakettaan parempana. RSKL:n 50v keimeissähän oli mottona ylväs ja iskevä ”Täysillä eteenpäin” vaikka kohti lopullista kaaosta) Toim.huomautus
                      
RSKL, ns etujärjestönä toimiva suomalaisjärjestö on leimattu sammutetuin valoin ajavaksi. Ajatuksen takana ovat monet aktiivijärjestöihmiset, jotka ovat todenneet RSKL:n tämänhetkisen tilan.
Tietenkin tähän voi lisätä että paremmat aikansa elänyt ja punaruusuteipein koossa pysyvä RSKL-bussi on matkustajineen valmis romuttamoon. Että bussi pysyy vielä jotenkuten pysyy tiellä lähinnä se  johtuu  matkustajien (liittohallituksen) jumalallisen valon loistosta. Tosin ohjausvika pakottaa, joka risteyksessä kääntymään vasemmalle. Kuljettaja on myös tyytyväinen ettei ohjausvika ole sen pahempi. Ruotsissa on jo vuodesta 1967 oikeanpuoleinen liikenne.
Mitään ei tehdä ja suomiseuroja eroaa liitosta perustamalla eroaan ”Tyhjää saa ilmaiseksikin”:
Valitusten sisältö on vuodesta vuoteen sama: RSKL ei ole pystynyt etujärjestönä hoitamaan suomalaisvanhusten asiaa. Suomenkielinen koulutus (ainakin suomenkielen opetus) ja sairaanhoitopalvelut ovat  retuperällä. Mahdollisesti suomea puhuvalle sairaahoitohenkilökunnalle  sovelletaan ammattissa tasa-arvoisuutta ruotsalaisiin osasivat nämä suomea tai ei. Suomen kielen osaaminen ei tunnut kukkarossa.


Selitys
Sotainvalidien kotipalvelut on vielä laiminlyöty… ja niin edelleen. Listaa voi kuka tahansa paikallistason puutteita huomioinnut jatkaa…
Selitys tähän on yksinkertainen Puolueeton RSKL EI OSAA toimia poliittisesti, Voi olla puolueeton, jos toimittaa asiansa niin demareille kuin moderaateillekin (eli kaikille puolueille) ja pommittaa näitä kysymällä jatkuvasti mitä asian tiimoilta on tulossa. Tätä ei ole RSKL oivaltanut. RSKL:llä on ammattiosaajia toimistossa mutta näiden erinomaiset ideat kariutuvat  viimeistään järjestöviestiin, joka ehdotuksineen jää pölyä keräämään paikallisen suomiseuran kaapin alaosaan. Omat kansanedustajamme (siis suomeapuhuvat) eivät uskalla ottaa esille suomalaisaloitteita, ei edes nyt  kun allianssi on politiikan sanelija. Kansanedustajapaikan vaihtuminen suomalaismetsien maaherraksi on normaali seuraus samoinkuin nimen pyyhkiminen puoluevastuutehtävistä eli finnisyntyperää ei uskalleta tuoda esille..
Liitossa kaiken työn tekee paikallinen ruohonjuuritaso. Kunnia- ja ansiomerkit menevät liiton johdolle.
Kaikki seuratoiminnat on maksettava omasta pussista Seura maksaa normaalisti 15 kruunua esimerkiksi oman auton käytöstä mutta auton käyttö maksaa huomattavasti enemmän. Edustajat  Liitto, Piiri ja Suomi-seura tasolla saavat ilmaiset matkat (junalla tai omalla autolla) ja täysihoidon hotellihuoneen untuvissa  edustuksistaan. Muille sanotaan Harrastus saa maksaa (mutta ei  siis RSKL:n kermalle).

Ei kritiikkiä?
RSKL:n toiminnan kyseenalaistaminen on jäsenen kuoleman vapaaehtoinen allekirjoitus. Liitosta tulee alle aikayksikön Seuraviesti, jossa todetaan mainitun jäsenen valehtelevan ja vääristelevän totuutta vahingoittaen samalla ratkaisevasti monipuolista ja hedelmää kantavaa etujärjestötyötä. Onneksi suomiseurat ovat oivaltaneet korvata jotenkin aktiivien kuluja. Seuran toimitilojen siivous maksetaan joillakin paikkakunnilla pimeänä. Käytäntö 75 kruunua tunnissa käteen. Samoin maksetaan työhuoneista ja keksittyjä matkakorvauksia, jotka tilintarkastaja automaattisesti hyväksyy ja saa samalla vuoden jatkoa vaativaan tilintarkastajavirkaansa. Korvauksissa ei ole mitään huomauttamista mutta systeemin pitäisi toimia laillisesti.
Jos Liiton johto ymmärtää vähänkin jäsenten kriitiikkiä niin nykyjohto jää vapaaehtoisesti pois bussista romuttamolla ja palaa kotimaisemiinsa omalla kustilla (Harrastus saa maksaa): Uusien miesten/naisten on ensin avattava internetin keskustelupalstoilla annetut 50-vuotislahjat ja sovellettava näitä järjestön parhaaksi tarkoitettuja lahjoja kenttäväeltä. Pääsääntönä näissä lahjoissa on, että toiminta on tasa-arvoista ja että kenttäväestön mielipidettä kuullaan. Liittoon lähetettyihin sähköposteihin olisi myös vastattava. Palautekiitoksen yhteydessä olisi mainittava sen virkamiehen nimi, joka hoitaa asiaa edelleen. Nyt ei vastata mihinkään ja tämän johto tulkitsee, ettei kenelläkään ole huomauttamista Liiton ansiokkaaseen toimintaan. Asiat pitää saada ruotsalaispäättäjille. Ei olisi pahitteeksi kerran kuussa debattiartikkeli valtakunnan johtavissa lehdissä.

Avaamattomat synttärilahjat
Nykyliiton johdolta on unohtunut avata 50-vuotissynttärilahjat: Moottorisaha, työpuku, almanakka, pikaviestinnän opas ja kompassi.
Moottorisahan tarkoituksen olisi saada pois järjestöstä ne rungot, jotka olivat sisältä lahoja tai oksistaan/yläosastoon vaurioituneita. Liittopomo heilui mottorisahalla muutama vuosi sitten antamalla vanhaa kunnon Nokia-saapasta usealle Liiton työntekijälle. Moottorisaha  on vaihdettava; suomalaiseen koska käytetty  ruotsalaissaha ei todistettavasti pystynyt hoitamaan tehtävää .
Työpuku on vaihdettava ja almanakasta nähdään, että eletään eri vuosituhatta kuin Liiton syntymäaikoina. Vanhaa kulunutta pyhäpukua voi käyttää virallisissa edustustehtävissä entiseen tapaan itsensä kehumiseen.
Pikaviestinnän opas tarvitaan sanoman perille saamiseksi ruotsalaispäättäjille. Yhden käden sormilla on laskettava ne kunnat joissa edes tiedetään Keskusliiton olemassaolosta. Kaikki on Finska Föreningen oli sitten kyseessä suutuksissa emäsuomiseurasta lähtenyt suomenkielinen PRO, rauhanyhdistys tai sählyseura. Kompassi (mieluiten vanhan luotettava Suunto-kompassi) on ehdottomasti saatava suunnan selvillesaamiseksi kun nykyinen järjestölaiva purjehtii ilman peräsintä ja ajaa katsastamattomalla  bussilla Täysillä.
Ehkä olisi myös aika keskustella eri suomalaisjärjestöjen yhdistymisestä suomalaistyön rationalisoimiseksi ja tehokkaammaksi tekemiseksi.

Piiriraja
Tällöin on liiton jäsenyhdistysten lukumäärää laskettava, jotta niihin edes saataisiin pätevää väkeä. 5000 jäsentä on asetettava piirin vähimmäisrahajaksi. Erityisjärjestöjä liikunta/teatteri ym kulttuurijärjestöjä ei tarvita muuta kuin avustusanomusten kirjoittamiseen ja eri tapahtuminen järjestelyyn. Ne voivat olla ns asiantuntijaryhmiä.  Järjetöntä touhua kun eläkeläisseurassa käsitellään viikkoa aikaisemmin samat asiat ja pöytäkirja  kopioidaan melkein sellaisenaan. Muutamia nimiä ja päivämääriä vaihtamalla saadaan helposti  emäsuomiseuran kokouspöytäkirja. Sellainen aktiivisuus kuin vallitsee viikkoa paria ennen avustusanomusten viimeistä jättöpäivää (jolloin mielikuvitus toimintasuunnitelmassa pääsee valloilleen) olisi saatava luottamushenkilöihimme. Nyt eletään rahattomana eikä yritetä edes keksiä (liittotasolla) uusia toimintamuotoja. Kotiavustajapalveluja, tulkkipalveluja…Mielikuvitusta voisi myös myös käyttää. Miksi jäsenluku on pudonnut 50000 jäsenestä 15000 Liiton voimatoimenpiteistä huolimatta.  Elinkeinoelämässä tämän firman johtajalle olisi tullut potkut alle aikayksikön, mutta finnit ovat sisukasta porukkaa?
 Lapsitoimintaan panostetaan tietenkin siellä missä lapsia on riittävästi toiminnassa mukana
Ruotsinkieli on hyväksyttävä seuran kieleksi suomen lisäksi? Suomalaislapset tässä maassa puhuvat ruotsia ja heillä on ruotsinkielisiä tovereita, jotka ehkä tulisivat mukaan suomiseuratoimintaan? Mutta vielä elää vastarannan kiiskiä järjestössä (lähinnä eläkeläisiä), joille ruotsinkieli on punainen vaate, ei siis pyhä punalippu.

Internetsukupolvi
Liitto on  kokonaan  unohtanut nuoret ns internetsukupolven. Nämä nuoret rakastavat tieturin nappien painamista. Miksi heille ei anneta tähän mahdollisuus, esimerkiksi suomen kielen etäopiskelua netissä.
Tärkeintä on kuitenkin oivaltaa että etujärjestötyötä on tehtävä yhdessä poliittisten puolueiden kanssa. Annetaan hyvin valmisteltu vanhustenhoitoesitys julkiseksi valtakunnan lehdissä debattiartikkelina. On myös pidettävä huolta että ehdotukset ja vaatimukset menevät päättäjien (kansanedustajien, maakäräjien ja kunnanvaltuutettujen tiedoksi) Näitä on pommitettava jatkuvasti. Nykyajan sähköposti hoitaa asian nappia painamalla.
Jäsenet ottavat myös kiitollisena vastaan kokousasiakirjat ja pöytäkirjat RSKL:n kotisivulla. Tällöin tiedetään mitä Liitto puuhaa?
Ystävälliset terveiset järjestötyön repijältä ja vahingoittajalta, valehtelijalta sekä asioiden vääristelijältä jne
OLAVI SUONSYRJÄ, 67 v, Borlänge
Eläkkeellä oleva nuorisojäsen
Sähköposti: olavis@yahoo.com



                  

 

Rumia
Kaarina ja Toivo Voudinmäki


Ei siitä mitään bussimatkaa tullut kuten tarkoitus oli, mutta matka kuitenkin. Jönköpingistä meitä nousi autoon neljä suunnistuksen harrastajaa, loput seurueesta tulivat minibussilla Göteborgista. Tapasimme toisemme Ystadissa tänä toukokuisena torstai-iltana. Matkamme päämäärä oli Weiherowon kaupunki luoteis-Puolassa ja sen ulkopuolella Rumia nimisessä kylässä järjestettävät jokavuotiset Baltic Cup suunnistuskilpailut. Laivamatka Swinoujscien satamakaupunkiin kesti lähes saman ajan kuin laivamatka Ruotsista Suomeen. Aamuseitsemältä ajoimme ulos laivasta ja suuntasimme matkamme pohjoiseen halki kevätkesäisen Puolan maaseudun. Tie oli hyväkuntoinen E28 tie ja puolilta päivin olimme 350 kilometrin taipaleen taittaneet ja saavuimme hotelliimme. Asetuttuamme ”taloksi” kiirehdimme etsimään ruokapaikkaa ja lähistöltöltä sellainen löytyikin. Kevyt lounas oli paikallaan vajaat neljä tuntia ennen kilpailujen alkua.
Viikonlopun kaikki 3 kilpailua olivat samassa kilpailukeskuksessa. Perjantai-illansuun kilpailu oli lyhyt matka ja se käytiin kauniin kumpuilevassa pyökkimetsässä. Käytetyn kartan mittakaava 1:5000 tuotti monelle hieman hankaluuksia. Sää oli sillon, kuten koko viikonlopun erinomainen, hieman tuulinen mutta aurinkoinen. Lauantain ja sunnuntain kilpailut käytiin ”normaaleilla”1:10000 kartoilla pyökki-ja sekametsissä joissa korkeuserot maastossa olivat kohtalaiset. Molempina päivinä kilpailtiin pitkillä matkoilla. Metsissä oli melko paljon teitä ja polkuja joiden kanssa , normaaliin tapaan , piti olla tarkkana.
Lauantai-iltapäivällä lähtivät minibussilaiset Gdanskiin ostoksille, mutta me ajoimme pohjoisrannikolle jossa on erikoinen luonnonnähtävyys; 35 kilometriä pitkä mutta vain parisen kilometriä leveä niemi. Sen kärkeä kutsutaan nimellä Hel. Sinne johti hyvä asfalttitie. Myös pyörätiet olivat hyvät ja pyöräilijöitä riitti. Koko niemimaan ympärillä on hiekkarannat mutta suurimmat ja hienoimmat ovat siellä kärjessä. Jätimme auton paikoitusalueelle ja kävelimme puolen kilometrin matkan sille niemimaan suurimmalle hiekkarannalle jossa oli jo paljon auringonpalvojia. Useimmilla oli tuulensuojateltat mukanaan. Aurinko paistoi lämpimästi mutta Itämereltä kävi kalsea tuuli.Ihmettelimme kuinka paljon siellä onkaan väkeä heinäkuulla.
Aina ei ollut helppoa saada itseään ymmärretyksi maassa jonka kieli on niin erilaista. Nuorempi väki ymmärsi auttavasti englantia, jotkut vanhemmat hieman saksaa. Jos heiltä kysyi jotain yksinkertaista asiaa puolaksi tuli vastaus niin nopeasti ja monisanaisesti ettei siitä juuri mitään ymmärtänyt. Kielen erikoisuutena on muutama erilainen kirjain ja lukuisat kerakkeet. Esimerkiksi tunnetun slaavilaisen herkun, punajuurikeiton nimi kirjoitetaan barszcz.
Korttien lähettäminen ei onnistunut koska postimerkkejä sai vain postitoimistoista ja ne suljettiin lauantaisin kl.1400.
Kaikkien tultua maaliin sunnuntain kilpailun jälkeen seurasi juhlallinen palkintojenjako. Sarjojen kolmelle parhaalle annettiin hienoja muistoesineitä.
Kotimatkalla ajoimme pienempää mutta hyväkuntoista tietä lähempänä rannikkoa. Ajoittain vilahteli Itämeri oikealla. Paikoin näimme myös kohonneen elintason merkkejä uusien talojen ja rakenteilla olevien lomakylien muodossa. Rannikko on varakkaiden puolalaisten ja erikoisesti saksalaisten suosiossa, matka Saksan suuriin kaupunkeihin , esimerkiksi Berliiniin on verraten lyhyt. Olimme aikoneet poiketa syömään eräässä kaupungissa noin puolen tunnin automatkan päässä laivalta. Etsiessämme matkanjohtajan kanssa sopimaamme paikkaa melkein törmäsimme tietä ylittävään villisikaperheeseen. Onneksi oli esikaupunkialue ja ajoimme hitaasti. Sikaperheen pää jäi keskelle tietä vahtimaan, että koko perhe sai ylittää tien ennenkuin se itse jatkoi metsän puolle. Lieneekö muuten vain sattuma, että puolan villisika dzik muisttuttaa suomen sika-sanaa? Sopimamme ruokapaikka löytyi ja se osoittautui suureksi ryhmäksi erilaisia ravintoloita. Se oli katettu ja sen jatkona oli vähintään 200 metriä pitkä, leveä laituri ulos merelle. Sen alla ja sivuilla avautui valkoisen hiekan peittämä ranta niin kauas kuin silmä kantoi. Se oli todella kaunis paikka.
Laivamme paluumatkalla oli eri varustamon kuin mennessä. Palvelu siinä oli vanhanaikaista ja jäykkää. Esimerkiksi aamiaisella ei ollut itsepalvelua, sai kyllä sen mitä pyysi. Mutta se kieli? Ruotsia eivät osanneet, englantiakin yllättävän heikosti. Aamulla me joiden autot olivat ylemmillä autokansilla saimme odottaa ulosajoa lähes puolituntia. Rekat olivat olleet ulkona jo kauan, sitten ei tapahtunut mitään. Lienevätkö laivamiehet menneet aamukahville vain muuten meidät unohtaneet? Oli ikävä päättää muuten onnistunut ja miellyttävä viikonloppu tällaiseen yksityiskohtaan.
Hauska oli päästä maihin Ruotsin Ystadissa ja jatkaa kukin asuinpaikkojamme kohti.

Kaarina & Toivo


 

 

Suomalaisuuden patsas
Jorma Heinonen


Kansallikomiteaan merkkivuodelle 2009 on ulkoministeri Carl Bildin avuksi valittu 47 henkeä, koostuen ministereistä,maaherroista, valtiopäiväedustajista, kirjailijoista, talouselämän johtajista esim. Jacob Wallenberg jne.

Ruotsinsuomalaisista vaikuttajista mainittakoon, Sinikka Bohlin, valtiopäiväedustaja, Tuulikki Koivunen-Bylund, tuomiorovasti, Mark Levengood, kirjailija, Elina Linna, valtiopäivä-edustaja, Voitto Visuri RSKL:n puheenjohtaja.

Me nk. rivimiehet odottelemme suurella mielenkiinnolla mitä tulee tapahtumaan tulevana vuotena 2009.
Ei ole kuin reilu kuukausi jälellä tätä vuotta ja olemme juhlavuodessa –09 ja ikäväkyllä ei vieläkään ole saatu mitään ”infoa” koskien juhlallisuuksia, niin täällä ruotsissa kuin koti Suomessa.

Onko meidän ruotsinsuomalaisten edustajisto vaikuttanut, että vihdoin ja viimein meidän vuosisataiset uhrimme tälle valtiolle arvostettaisiin edes muistomerkillä eikä vain pahaisella kiven ”murikalla” tukholmalaisella hautausmaalla.
Jorma Heinonen

Taas on unohdettu
Ruotsinsuomalaiset
vanhukset
Jussi Böök



Luin valtion ensi vuoden budjettiesitystä, josta selviää mm se, että vähemmistöpoliittisiin toimenpiteisiin panostetaan 70 miljoonaa kruunua. Miten kyseinen summa käytetään on hieman epämääräinen. Halutaan säilyttää vähemmistökieli ja –kulttuuri. Miten ? Millä tavalla ruotsinsuomalaisten vanhusten erityistarpeet tullaan huomioimaan ? Onko niin, reformit ulotetaan vain koulu-, kieli- ja muihin tämäntyyppisiin parannuksiin ? Kuitenkin poliitikot puhuvat suu vaahdossa kuinka on järjestettävä arvokas vanheneminen. Kuinka se tapahtuu käytännössä, siitä ei kukaan sano sanaakaan. Jos kyseessä on vähemmän tai ei ollenkaan ruotsia osaava ruotsinsuomalainen vanhus, miten hänen olemisensa ja elämisensä järjestetään, kun hoitohenkilökunta ei osaa suomenkieltä ? Uudistukset ovat sitä varten, että niistä tulee parannusta ihmisten elämään – vai mitä ? Miten se tapahtuu käytännössä ? kuka vastaa tällaiseen kysymykseen ?
Ihmetyttää, etteivät RSKL/RSE tai SEKL ole millään tavalla huolestuneita ruotsinsuomalaisten vanhusten asemasta tässä maassa. Kummallakin on ohjelmassaan täällä asuvien vanhusten hoidon ja huollon järjestäminen. Mutta mitään reaktiota ei näiden tämän alan järjestöjen taholta ole kuultu tai lehdistössä nähty. Miksi ? Eivätkö ruotsinsuomalaisten vanhusten hoito- ja huoltoasiat olekaan näille järjestöille tärkeitä ? Kun lasketaan tämän päivän tilastojen mukaan näiden vanhempien ihmisten, so yli 65-vuotiaiden,
lukumäärä, tullaan lukemiin n 60.000 koko maassa.

 Tässä joukossa on 5 – 10% sellaisia, joille hoito- ja huolto ovat elintärkeitä. Järjestöjen eräs tärkeä tehtävä
on pitää yhteyttä politiikkoihin ja sen myötä aikaansaada asenteiden nmuuttumista. Mitä on tehty, vai onko tehty mitään ? Yleensä tulokset puhuvat puolestaan, mutta nyt tuloksia ei näy. Terästäytykää te, joilla on mahdollisuus vaikuttaa päättäjiin. Selvin argumentein esiteltynä voi asia jopa mennä eteenpäin. Ruotsinsuomalaiset vanhukset ovat ansainneet sen, että heidän asioitaan viedään eteenpäin, parempaan suuntaan ja luodaan todellinen tasa-arvo maan kantaväestöön nähden.
Muuten PRO:n johto on huolestunut siitä, että eläkeläiset maksavat huomattavasti korkeampaa veroa samansuuruisesta tulosta kuin tavallinen palkansaaja. Hyvä kysymys on: miksi ? Onko tämä tasa-arvoa ? Oletteko RSKL/RSE ja SEKL tässä asiassa samaa mieltä ? Jos olette, tehkää asian hyväksi jotain ! Toivon vointia ja vanhusten asioissa aiempaa aktiivisempaa panosta !

Toivon sinulle ystäväni
Anna-Maria Kaskinen

 
Toivon sinulle ystäväni
että elää taas uskaltaisit,
että suurien surujen jälkeenkin
ilon siiville nousta saisit.
 
Toivon sinulle ystäväni
taivaan raikkaat lempeät tuulet
että kaikkina elämän päivinä
ilon löydät ja lohdun kuulet.

Toivon sinulle ystäväni,
ettet lakkaisi luovuttamasta.
Vaikka vielä on aivan hämärää
kevään pelto on roudassa vasta.
 
Toivon sinulle ystäväni
kaikkein kauneinta elämässä;
että rakkaus puhdas ja ikuinen
sinut ympäröisi juuri tässä.